Emäntävoimaa!

Olen jo vuosia haaveillut jonain päivänä alkavani kirjoittamaan blogia ja se päivä on nyt!

Mistä sitten kirjoitan? Ollessani alta parikymppinen abiturienttityttö, muistan sanoneeni, että jos ylioppilaskirjoituksissa saan kirjoittaa lapsista, luonnosta tai maaseudusta, tulee kirjoituksesta hyvä. On jännä huomata, että nämä samat aiheet ovat nyt, melkein 30 vuoden jälkeenkin minulle tärkeitä ja rakkaita. Omista lapsistani en tosin tule tänne paljoa kirjoittamaan, koska koen, että heidän tulee itse saada päättää, mitä heistä kerrotaan. Silti varmasti lapsia sivuaviakin aiheita tulen käsittelemään. Ja varmasti tulen kertomaan paljon minua ympäröivästä luonnosta ja puutarhasta. Puutarha varsinkin antaa minulle nykyisin niin paljon iloa ja ihmetyksen aihetta, että siitä en pystyisi olemaan kirjoittamatta. Maaseutu taas on niin iso osa minua, että sitä en voisi jättää pois. En ole koskaan halunnut asua missään muualla kuin maaseudulla enkä usko, että koskaan tulen haluamaankaan.

Blogini nimi on Emäntävoimaa! Olen häpeämättä kopioinut tämän nimen Kirsti Mannisen toimittamasta mahtavasta Emäntävoimaa! -kirjasta. Kirjaan on koottu vuonna 2009 päättyneen Moni-Nainen Emäntä -kirjoituskilpailun parhaat kirjoitukset. Olen lukenut kyseisen kirjan kaikki kirjoitukset useaan kertaan ja samaistunut melkein kaikkiin. Kirjoitukset ovat niin elämänmakuisia ja tosia ja ne on kirjoitettu niin suurella tunteella, että monia niistä lukiessani olen saanut kyyneleet silmiin. Kirja on auttanut minua vahvistamaan omaa identiteettiäni ja löytämään sen porukan, johon haluan kuulua.

Koen olevani itsekin maatilan Emäntä isolla eellä ja koen, että saan siitä elämääni paljon voimaa. Se, että tietää mihin kuuluu, mitä tekee ja minkä vuoksi, tuo elämään varmuutta ja rauhaa, joka säteilee jokaiseen päivään. Mutta emännyyskin muuttuu ajassa – ja hyvä niin. Emäntävoimaa! -kirjassa se on sanottu hyvin: ”Unohda entisajan aitanpolulla juokseva tehoemäntä. Älä vie mennessäsi äläkä tuo tullessasi. Mennessä silitä koiraa, ja tullessa tee kukkakimppu tai lumiukko.” Tätä kohden olen menossa.